Anna-Liisa ja Johannes aikovat mennä naimisiin, kuulutuksetkin on jo laitettu. Kuitenkin Anna-Liisan entisen rakastetun, Mikon, äiti Husso yrittää yhä saada Anna-Liisan jättämään Johanneksen ja naimaan Mikon. Husso käyyttää aseenaan Anna-Liisan menneisyyttä, että hän paljastaa kamalan salaisuuden, lapsen murhan. Vain Husso, Mikko ja Anna-Liisa tiesivät tästä. Lapsi tapettiin ja haudattiin Husson mökin juurelle. Anna-Liisa pitää kuitenkin päänsä, hän aikoo mennä Johanneksen kanssa naimisiin. Juhlia valmistellaan ja vieraita kutsutaan paljon. Salaisuus kuitenkin vaivaa koko ajan Anna-Liisan mieltä, eivätkä Husso tai Mikkokaan anna rauhaa. Lopulta Anna-Liisan on pakko tunnustaa salaisuus perheelleen - hän on tappanut oman lapsensa ja piilotellut raskautensa, myös sen että lapsi on tallirengen, Mikon kanssa hankittu. Johannes jättää hänet, ja häiden onkin tarkoitus vaihtua Anna-Liisan ja Mikon häiksi. Näin salaisuus saataisiin pidettyä vain perheen välisenä asiana, Mikko ja Husso lupaavat. Juhlavieraat saapuvat vielä tietämättöminä sulhasen vaihdoksesta, mutta Anna-Liisaa ei näy missään. Hän yritti hukuttaa itsensä että pääsisi syyllisyyden ja ahdistuksen tunteesta. Pääsisi lapsensa luokse. Anna-Liisan äiti kuitenkin estää tämän. Lopulta hän tulee vieraidensa keskelle ja paljastaa lapsenmurhan heillekin. Hän ei tahdo Mikon kanssa naimisiin, vaan menee mieluummin vankilaan ja saa lopulta ihmisten arvostusta osakseen. Kuitenkin Mikko, lapsen isä pääsee oikeastaan kuin koira veräjästä ja Anna-Liisa kalvaa syyllisyyttään yksin. Syyllisyys jää yksin naisen kannettavaksi.
Näytelmä on todellakin traaginen. Mikon pakeneminen, Anna-Liisan raskaus, metsässä yksin synnyttäminen, lapsen murha ja suuri syyllisyys ja ahdistus. Kirjaa lukiessani tunnelma oli painostava jatkuvasti ja Anna-Liisan ahdistus ja pelko elävä. Oli toki selvää, että ennemmin tai myöhemmin salaisuus paljastuisi. Husson ja Mikon painostuksesta huolimatta Anna-Liisa päätti mennä ennemmin vankilaan kuin Mikon kanssa vihille, sellaisen miehen kanssa, ketä ei rakasta. Olisin Anna-Liisan tilanteessa tehnyt samoin; avioliitto tulisi perustaa rakkaudelle ja onnellisuudelle, ei painostuksen ja pakon alaiseksi. Miten Mikko voi kuvitella semmoisen avioliiton kestävän missä toinen ei tule koskaan olemaan onnellinen? Näytelmää lukiessani olisin välillä vain halunnut pyyhkiä Mikon kokonaan pois, en ymmärtänyt hänen motiivejaan saati hänen itsekkyyttään. Mutta se oli sitä aikaa, naisen asema ei ollut yhtä vahva kuin miehen. Anna-Liisan olisi ollut helppo alistua, mutta piti kuitenkin kunniansa. Vai pitikö? Omasta mielestäni piti.
Kirja oli kiinnostava ja siihen jäi koukkuun. Luki yhden sivun, oli pakko lukea heti toinen, ja taas toinen ja taas toinen. Ehkä kuitenkin se häiritsi, että teos oli kuitenkin näytelmä. Kerrottiin koko ajan kuka seisoo ja missä ja kuka tekee mitä ja mitä sanoo. Kieli oli vanhaa, tietysti koska teos on vanha. Se ei kuitenkaan itseäni hirveästi haitannut sillä se sopi teoksen tyyliin ja siihen vuoteen mitä elettiin. Joidenkin sanojen kanssa piti hieman ihmetellä että mitä tuo tarkoittaa mutta ymmärsi kuitenkin hyvin kokonaisuudessaan.
Näytelmän alussa oltiin kerrottu henkilöiden nimet ja hieman heidän taustoistaan. Oli hauskaa ruveta lukemaan kun tiesi hieman kenestä luki ja kuka oli kyseessä. Näytelmää oli itseni mielestä oikeastaan hauskempaa lukea kuin normaalia kirjaa. Ainakin näin vaihtelun vuoksi.
Suosittelen näytelmää Anna-Liisa kaikille. En välttämättä niille, jotka eivät siedä jatkuvaa jännitystä ja ahdistusta, jota näyelmä viestittää.
TÄMÄ EI NYT SITTEN MITENKÄÄN LIITY AIJEMPIIN TEKSTEIHIN, OPEA VARTEN VAIN TÄÄLLÄ :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti