YKSIN PAREMPI?

YKSIN KUITENKIN PAREMPI?

Niin, onko yksin kuitenkin loppujen lopuksi parempi olla? Onko sinkkuelämä paljon jännittävämpää ja loisteellisempaa kuin varattuna oleminen? Kadehditaanko sinkkuja vapaudesta ja luvasta tehdä, mitä itse haluaa. Sinkkuna meillä ei ole velvollisuuksia ilmoittaa kullallemme että missä olemme, kenen kanssa ja koska tulemme kotiin. Saamme vapaasti flirttailla ja ravata treffeillä ilman että tunnemme huonoa omaatuntoa. Sinkkuus on myös omalta osaltaan surullista. Toki, meillä on ystäviä joihin voimme nojata kun meillä on raskasta. Ilman ystäviä, olisin jo masentunut sängynpohjalle ja muuttunut erakoksi. Hullua miettiä, että ajattelin että poikaystävä menisi ystävien edelle. Poikaystävät tulevat ja menevät, mutta ystävät ovat täällä aina. Paitsi jos emme pane tikkuakaan ristiin ystävyyssuhteisiimme. Huomasin itse sen, että vietin hyvin vähän aikaa ystävieni kanssa silloin kun olin varattu. Nyt vasta jälkeenpäin ymmärrän, kuinka paljon minulla oli ikävä heitä. En ollut paikalla, kun minua olisi tarvittu. Ystävät ovat arvokkainta mitä omistan tai tulen ikinä omistamaan. Meidän pitäisi muistaa, mitä olisimme ilman heitä? Kuka pyyhkisi kyyneleesi, ilmeilisi naamansa mahdollisimman rumaksi jotta saisi sinut nauramaan? Kuka valehtelisi puolestasi joutuessasi pulaan ja kuka ei jättäisi sinua koskaan yksin vaikka makaisit sairaalassa koomassa? Niin, kaveria ei jätetä.

Palataampa siihen yksin olemiseen. Emme tule olemaan yksin, riippuen meistä itsestämme. Meillä on aina joku. Lemmikki, ystävät tai perhe. Kirjoittaessani rupesin miettimään, miksi tarvitsemme rakastetun? Tunnemmeko olomme turvalliseksi kun meillä on joku ketä rakastaa niin intohimoisesti. Tulemmeko iloisiksi kun saamme illalla viestin ”Oot ihana, hyvää yötä kulta.” Tietysti tulemme, sillä hetkellä emme näe muita kuin hänet ja hän on todellakin niin ihana. Polte tuntuu rinnassa asti ja sillä hetkellä voisimme kävellä vaikka tulen läpi hänen puolestaan. En tiedä, elän näköjään sekavaa aikaa ja nautin ikisinkkuudestani kaikin tahoin. Tietysti kaipaan jonkun lähelle pitämään minusta kiinni, mutta tällähetkellä, ystävät saavat hoitaa sen. Olen ristiriidassa, miehet ovat perseestä mutta ovat ne vaan niin hemmetin ihaniakin. Väillä. Joskus. Harvoin. Okei, riippuu miehestä. Ja myös minusta.