maanantai 28. marraskuuta 2011

KEITTOA KURKKUUN

Niin. Täydentääkö se viina tyhjää oloa? Itsellä olen ainakin huomannut että silloinkuin kaikki menee reisille niin viikonloppuna mennään kotiin alkon kautta. Auttaako se pahaan oloon? Silloin ainakin kuvittelemme että pää täyteen ja vola täysille niin paha olo häviää. Niin, paha olo tulee takaisin tuplana seuraavana aamuna ja olo tuntuu vielä tyhjemmältä.

Ikävä. Oli eilen, on tänäänkin ja on myös luultavasti huomennakin. Mutta tajusin tänään että miksi takertua johonkin, jonka tietää jo menettäneensä? Sitä on vaikeaa ymmärtää ja arvostaa ennen kuin menettää. Tuntuu että kasvan henkisesti päivä päivältä ja tunnen itseni vahvaksi. Toisaalta heikoksi, en pysty hetkeen päästämään ketään lähelleni. Koska en halua ketään muuta, paitsi hänet.
Useimmilla herää pelkoja seurustelusta, esimerkiksi jätetyksi tulemista. Miksi pelkäämme? Onko taustalla huonot kokemukset muista suhteista vai emmekö uskalla välittää jostain ihmisestä, koska ajattelemme että mikään ei ole ikuista. Miksi asennoidumme näin? Elämässämme tulee olemaan aina ylä- ja alamäkiä sekä tasaista tietä että kuoppia.
Voiko pelkomme myös liittyä siihen että pelkäämme että suhteesta tulee liian vakava? Rupeamme väistämättä miettimään että haluammeko todella olla juuri hänen kanssaan koko loppuelämämme. Tällöin meitä rupeaa ahdistamaan ja pelottamaan tuleva. Mitä sitten vaadimme kumppaniltamme jos haluamme olla hänen kanssaan?
Toki, itse sanon ainakin ja tunnustan että olen hieman pinnallinen. Emmekö ymmärrä, että kaikkea emme voi saada? Elämä ei ole kuin elokuvaa ja käsityksemme normaalista parisuhteesta on vinoutunut. Seurustelua voisi kuvailla draaman kaarena: Alku, keskellä huippukohta ja loppujen lopuksi se rankka loppu. Paitsi oikeat rakkaustarinat eivät koskaan lopu. Voiko pelko suhteessa joskus myös katkaista koko seurustelun? BINGO täällä, niin on käynyt. 

Yleensä jätetty osapuoli on enemmän shokissa ja surullinen kuin jättävä osapuoli. Hän on ehtinyt jo miettiä asiaa ja myllertää tunnesotkuissaan toisen tietämättä asiasta mitään. Tämä on väärin, sillä asioista pitäisi puhua heti kun ongelmia ilmenee. Jostain syystä, emme tähän yleensä pysty. Jätetyksi tuleminen on todellakin rankkaa. Sitä tuntee itsensä heikoksi, tyhmäksi ja ajattelee että en kelvannutkaan. Varsinkin jos jättävä osapuoli on löytänyt sinua kauniimman/komeamman rakastetun. Tämä voi ottaa lujille ja perkeleesti oman itsetunnon kanssa. En nyt puhu viimeisestä suhteestani mutta näin on monelle käynyt ja myös itselleni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti