Anna tilaa

Oma aika ja oman tilansa herra. Tai siis rouva. Parisuhteessa oma aika on kultaa. Saamme puuhailla omia juttujamme rauhassa ja viettää rauhallisia iltoja yksin tai ystävien kanssa ilman omaa kultaamme. Suhteen alussa yleensä oma aika ja omat tarpeet jäävät huomiotta. Palava ihastus myllertää mielessämme ja odotamme jo seuraavaa tapaamistamme kun olemme toivottaneet hänelle hyvää yötä. Aamulla kulutamme tuntikausia ja itkemme vaatekasan keskellä mitä laittaisimme päällemme jotta näyttäisimme mahdollisimman hyvältä. Aluksi olemme ujoja ja hyvien tapojen mukaisia koska haluamme antaa mahdollisimman hyvän esikuvan. Mutta mitä tapahtuu tämän suuren ja ihanan alkurakkauden jälkeen kun on aika palata ankeaan arkeen, vai sittenkään ankeaan?




Tottahan se on että tie ei ole koskaan ruusuinen vaikka eläisikin onnellisessa parisuhteessa. Ennemmin tai myöhemmin rakastumisen kipinä hiipuu ja arkiset asiat ja rutiinit tulevat käytäntöön. Saatamme suuttua turhasta ja käyttäytyä miten sattuu koska jotkut meistä rupeavat ajattelemaan suhdettaan itsestäänselvyytenä. Toki ihastumisen jälkeen parit alkavat vähitellen miettimään myös itseään enemmän ja omia tarpeitaan, kun taas alkuvaiheessa ei ollut sinua tai minua vaan pelkästään me.


Oman tilan vartiointi on tärkeää. Riitoja syntyy vähemmän ja oma mieli kirkastuu kun saa katsella välillä muidenkin naamaa kuin poika/tyttöystävän. Sitäpaitsi kun olemme olleet erossa vaikka muutaman päivän, on paljon mukavempi taas nähdä toista kun on saanut juoruta likkakavereille miesongelmistaan ja muista kuulumisistaan. Poika/tyttöystävä ei ole ainoa ystäväsi. Toivottavasti.  Ystävien kanssa tehdään ystävien juttuja. Likat viettävät tyttöjen iltaa ja jätkät jätkien iltaa. Mitä ne sitten ikinä tarkoittavatkaan. Yleisesti oman ajan saaminen vähentyy sitä myötä kun toisesta osapuolesta tulee niin saatanan riippuvainen toisesta. Tämä voi olla ja onkin pirun raskasta toiselle, jos omaa aikaa ei saa ja toinen vaan roikkuu molemmin käsin niskasta. Toimivassa suhteessa molemmilla kuuluisi olla omaa aikaa ja omia ja toki yhteisiäkin kavereita jos säkä käy. Yleisesti kuitenkin tutustutaan molempien kavereihin ja kaveriporukka tiivistyy. Mutta, missä kulkee oman kultaisen ajan raja? Koska saamme vaatia enemmän aikaa  meille? Silloinkun kaverit ovat aina etusijalla ja heidän mielipiteensä tärkeitä joka asiassa, on havaittavissa helvetin iso ongelma.